Béla Guttmann

Béla Guttmann

Henkilötiedot
Koko nimi	Béla Guttmann
Syntymäaika	13. maaliskuuta 1900
Syntymäpaikka	Budapest, Itävalta-Unkari
Kuolinaika	28. elokuuta 1981 (81 vuotta)
Kuolinpaikka	Wien, Itävalta
Seurat
Vuodet	Seura	O (M)
1919–1921 1922–1926 1926 1926–1929 1929–1930 1930 1931–1932	MTK Hungária FC SC Hakoah Wien Brooklyn Wanderers New York Giants New York Hakoah New York Soccer Club Hakoah All-Stars	83 (2) 21 (0) 22 (0) 50 (0)
Maajoukkue
1921–1924	Unkarin maajoukkue	4 (1)
Valmennusura
1932–1933 1933–1934 1938–1939 1945 1946 1947 1947–1948 1949–1950 1950–1952 1952–1953 1953–1955 1955–1956 1957 1957–1958 1958–1959 1959–1962 1962 1964 1965–1966 1966–1967 1967 1973 1973–1974	SC Hakoah Wien SC Enschede Újpest FC Vasas SC Ciocanul Újpest FC Kispest AC Calcio Padova US Triestina Calcio APOEL FC AC Milan Vicenza Calcio Budapest Honvéd FC São Paulo FC FC Porto SL Benfica CA Peñarol Itävallan maajoukkue SL Benfica Servette FC Panathinaikos FC SK Rapid Wien FC Porto
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Béla Guttmann (13. maaliskuuta 1900 – 28. elokuuta 1981) oli unkarinjuutalainen jalkapallovalmentaja ja keskikenttäpelaaja. Hänet muistetaan erityisesti pitkästä ja menestyksekkäästä valmennusurastaan, jolla hän johdatti portugalilaisen SL Benfican kahteen peräkkäiseen Euroopan Cupin mestaruuteen.

Guttmann oli yhdessä maanmiestensä Márton Bukovin ja Gusztáv Sebesin kanssa 4-2-4 -pelitavan ennakkoluulottomia pioneereja. Valmennusurallaan Guttmann ei viihtynyt yhdessä seurassa kahta kautta pidempään ja hän sanoikin kolmatta kautta tuhoisaksi. Guttmann oli ristiriitainen persoona ja toimi usein omapäisesti. Hän sai muun muassa potkut AC Milanista seuran johtaessa Serie A:ta ja lähti SL Benficasta, koska seura kieltäytyi maksamasta hänelle lisää palkkaa.

Ura pelaajana

Guttmann aloitti pelaajauransa MTK Hungáriassa 1919. Hän osoitti jo nuorena taitonsa joukkueen keskikentällä ja oli tärkeässä roolissa seuran voittaessa kaksi Unkarin mestaruutta 1920–21. Vuonna 1922 Guttmann muutti Budapestista Wieniin paetakseen Miklós Horthyn antisemitistista hallintoa ja hän liittyi juutalaiseen seuraan SC Hakoah Wieniin. Vain juutalaisista pelaajista koostunut seura voitti Itävallan mestaruuden kaudella 1924/1925.

Huhtikuussa 1926 Hakoah Wien lähti ottelukierrokselle Yhdysvaltoihin ja Guttmann päätti muutaman seurakaverinsa tavoin jäädä pelaamaan maahan. Hän pelasi lyhyen aikaa Brooklyn Wanderersissa siirtyen New York Giantsiin, jossa hän pelasi 83 ottelua. Vuonna 1928 Giants suljettiin Yhdysvaltain jalkapalloliigasta ASL:stä ja seura siirtyi pelaamaan Eastern Soccer Leagueen. Pian tämän jälkeen Guttmann jätti Giantsin ja siirtyi Hakoah-seurakaveriensa perustamaan New York Hakoahiin ja voitti seurassa U.S. Open Cupin 1929. Guttmann pelasi vuonna 1930 New York Soccer Clubissa, kunnes siirtyi Hakoah All-Starsiin, joka oli perustettu Brooklyn Hakoahin ja New York Hakoahin yhdistyttyä vuotta aiemmin. Guttmann lopetti uransa seurassa vuonna 1932.

Unkarin maajoukkueessa Guttmann pelasi kuusi maaottelua vuosina 1921–1924.

Meriitit pelaajana

• Unkarin mestaruus (2): 1920, 1921
• Itävallan mestaruus: 1925
• U.S. Open Cup: 1929

Ura valmentajana

Lopetettuaan pelaajauransa Guttmann palasi Eurooppaan ja aloitti 1932 SC Hakoah Wienin päävalmentajana. Ennen toista maailmansotaa hän valmensi myös SC Enschedeä ja Újpestiä, jonka hän luotsasi Unkarin mestariksi ja Mitropa Cupin voittajaksi 1939. Guttmannin vaiheet sotavuosina ovat hämärän peitossa. Omien sanojensa mukaan hän oli internoituna Sveitsissä.

Sodan päätyttyä Guttmann jatkoi valmennusuraansa toimien lyhyen aikaa Vasas Budapestin ja Ciocanulin päävalmentajana. Hän palasi Újpestiin 1947 ja voitti seuran kanssa Unkarin mestaruuden. Seuraavan kauden hän toimi Kispestin päävalmentajana.

Vuonna 1949 Guttmann siirtyi valmentajaksi Italiaan. Hän toimi ensin Calcio Padovan päävalmentajana siirtyen sitten Nereo Roccon seuraajaksi US Triestina Calcioon. Hän pelasti seuran niukasti putoamiselta Serie A:sta kahdella kaudella ja jätti seuran 1952. Hän valmensi vuoden kyproslaista APOELia, kunnes palasi Italiaan 1953. AC Milanissa Guttmann rakensi menestyksekästä joukkuetta ruotsalaisen tähtikolmikon Gunnar Grenin, Gunnar Nordahlin ja Nils Liedholmin ympärille. Kaudella 1954/55 Milan johti Serie A:ta 19 kierroksen jälkeen, mutta seurajohto antoi Guttmannille yllättäen potkut. Tästä lähtien Guttmann vaati sopimuksiinsa pykälän, joka esti erottamisen mikäli seura johti sarjaa. Milan-potkujensa jälkeen hän toimi Vicenza Calcion päävalmentajana.

Valmennettuaan 1957 lyhyen aikaa Budapest Honvédia Guttmann siirtyi valmentajaksi Brasiliaan. São Paulon valmentajana hän voitti kaupungin mestaruuden ja juurrutti 4-2-4 pelitapansa Brasiliaan, joka käytti sitä MM-kisoissa 1958. Vuonna 1958 Guttmann siirtyi FC Porton päävalmentajaksi ja tästä alkoi hänen uransa menestyksekkäimmät vuodet Portugalissa. Hän voitti ensin liigamestaruuden Portossa ja siirtyi tämän jälkeen SL Benficaan. Guttmann uudisti joukkuettaan rajulla kädellä nostaen pelaavaan kokoonpanoon sellaisia nuoria lahjakkuuksia kuin Eusébion. Guttmannin johdolla Benfica voitti kahdesti perättäin Euroopan Cupin mestaruuden kaatamalla finaalissa 1961 FC Barcelonan ja 1962 Real Madridin. Hän voitti Benficassa myös kaksi liigamestaruutta sekä cupin. Vuonna 1962 Guttmann pyysi Benficalta palkankorotusta, mutta seurajohto ei suostunut menestysvalmentajansa vaatimuksiin. Guttmann ilmoitti jättävänsä joukkueen ja vannotti, ettei seura tule voittamaan Euroopan Cupia seuraavaan sataan vuoteen. Guttmannin "kirous" on pitänyt paikkansa, sillä tämän jälkeen Benfica on ollut finaalissa peräti viidesti muttei ole kertaakaan onnistunut voittamaan.

Benficasta lähtönsä jälkeen Guttmannin ura ei enää lähtenyt uuteen nousukiitoon. Hän valmensi muun muassa uruguaylaista Club Atlético Peñarolia, Itävallan maajoukkuetta sekä toistamiseen SL Benficaa. Hän lopetti pitkän uransa FC Porton päävalmentajana 1974.

Guttmann kuoli 28. elokuuta 1981 Wienissä 81-vuotiaana.

Meriitit valmentajana

• Euroopan Cup (2): 1961, 1962
• Mitropa Cup: 1939
• Unkarin mestaruus (2): 1939, 1947
• Portugalin mestaruus (3): 1959, 1960, 1961
• Portugalin cup: 1962
• São Paulon mestaruus: 1957